oli joskus 1800-luvun loppupuolella seikkaillut Nevadan ratsupoliisi. Kapteeni Mikin piirroksista vastasi EsseGesse nimimerkillä toiminut kolmen taiteilijan joukko: Dario Guzzon, Pietro Santoris ja Giovanni Sinchetto ja ensimmäinen julkaisu ilmestyi 1. heinäkuuta 1951. Tarkemmin Mikin synnystä voit lukea linkistä. Italiaksi on useitakin sivuja Mikin seikkailuista, kuten tämä:
Suomessa Kapteeni Miki ilmestyi liuskaformatissa vuodesta 1953 alkaen, ensin neljässä viimeisessä Gordon Jim lehdessä toisessa puolikkaassa ja sitten 12 vuosikertaa Villi Länsi nimisessä julkaisussa. Villin Lännen kahdessa ensimmäisessä numerossa loppupuoli lehdestä oli Gordon Jimin seikkailuja, sitten viidennen vuosikerran kuudenteen numeroon asti puolet 32 sivuisesta lehdestä oli Bill veljesten seikkailuja, joista löytyy tietoa mm. täältä. Pari yritystä sarjan uudelleenlämmitykseen tehtiin 70-luvulla, ensin samantyyppinen formaatti kuin Texilläkin, eli noin A5 koko ja kolme ruutua allekkain. Sitten vuonna 1979 tuli jonkin aikaa tavallisella A4 sarjakuvalehti-formatilla muutama numero, joskin näissä käännöstyö oli tehty uudestaan, huonommin. Alla molempien uudempien painosten lehtiä.
Seikkailut
ajoittuivat alunperin 1840-luvulle, mutta myöhempienkin aikojen
tuotteitakin esiintyy, kuten dynamiittia (Nobel keksi sen vasta
1867). Ajoittain maantiede vähän pettää, kun
tuhannen kilometrin matka ratsastetaan parissa päivässä,
tai jopa kävellään talvisessa metsässä.
Mikin pääasiallinen ase on pistooli, harvoin turvaudutaan
kiväärin apuun. Joskus Miki joutuu myös miekkailemaan,
mikä sekin tuntuu sujuvan kuin vanhalta tekijältä.
Alla on kuvassa Villin Lännen ensimmäisen vuosikerran viimeinen numero, jossa Miki seikkailee jossain Meksikon läheisyydessä. Kuvan meksikolaiskenraali on epäilyttävästi Pancho Villan tyyppinen, liekö hän sitten meksikolaisen kapinakenraalin perusmalli. Lehdet ilmestyivät vuoroviikottain Texin kanssa, siis joka toinen viikko.
Kolmas pitkään ilmestynyt liuskalehti oli Viidakko, jossa pääasiassa seikkaili Akim, Tarzanin tyyppinen viidakon kuningas. Tätä ilmestyi Suomessa 11 vuosikertaa, kun Villi Länsi kesti 12 ja Tex 13 vuotta. Kaikkien liuskasarjojen julkaisu lopetettiin Suomessa vuoden 1965 lopulla. Mikin viimeinen seikkailu Calaveran arvoitus jäi kuitenkin pahasti kesken. Sen 42:sta liuskasta vain 8 ehdittiin julkaista. Italiassa tämä Calaveran salaisuus (Il mistero de Calavera) ilmestyi jo vuonna 1956. Siellä julkaisutahti olikin nopeampi, yksi liuska (striscia) joka viikko, ilmestyspäiväksi oli merkitty sunnuntai, viimeinen taisi ilmestyä vuonna 1965. Alkuperäisten seikkailujen nimet Italiassa ja Suomessa liuskalehdittäin.
Italiassa
Miki seikkaili ainakin alussa samanlaisina liuskoina, joista on myös
otettu näköispainos. Alla maaliskuussa 1957 alunperin
ilmestynyt "Appuntamento col Gatto", seikkailun XII viides
liuska. Suomessa viimeinen julkaistu Kapteeni Mikin liuska oli
seikkailun XI kahdeksas liuska: "I quattro bravacci",
suomennettu: "neljä tuittupäätä".
Vuosien saatossa on uusintapainoksissakin siirrytty toisenlaisiin formatteihin, kuten alla näkyvään, jossa samalla sivulla on kolme liuskaa allekkain. Näitä TuttoMiki lehtiä on ilmestynyt ainakin 68 kappaletta. Suositumpi formatti on kuitenkin ollut albumi, eli 16.6*17.8 cm, joita ensin julkaistiin 224 sivuisina 105 kappaletta vuodesta 1952 vuoteen 1966 (Raccolta Scudo): Raccolta di Capitan Miki).
Seuraavaksi albumiformaatissa tuli Collana Prateria: Capitan Miki vuosien 1953 ja 1957 välillä.
Viimeinen albumimallien uusintapainos oli kaiketi vuodesta 1962 vuoteen 1972 tullut: Gli albi di Capitan Miki, jossa ilmestyi 454 numeroa. Alla kyseisen sarjan numeron 231 kansi vuodelta 1966 (tässä joka toinen aukeama oli värillinen). Sivuilla on kaksi ruutua allekkain ja sarjakuvasivuja 44.
Miki oli myös yhteisjulkaisuissa Blekin kanssa, sekä liuskoina, että abumeina. Viimeisin uusintapainos on värillinen : il mitico ranger Miki, jonka numeron 37 kansi alla. Tässä on kolme kuvaruutua allekkain.
Alkuperäisessä sarjassa Windyn (Winifred
Brakensfillerton, VL 18, 8vsk.) nimenä oli Dobbio Rhum
(tuplarommi, tai pitemmin Artemidoro Branensfillertonhanser) ja Susan
oli Susy.
Ainakin pohjoismaissa ja Saksassa on käytössä Windy, joskin tuossa 70-luvun lopulla tulleessa sarjassa oli käytössä Tuplarommi.
Henkilöistä Miki ei juo alkoholia, vaan tilasi usein saluunassakin maitoa. Myöskään tupakkaa Miki ei polta. Windy, joka on lähinnä eräopas, juo sitten Mikinkin puolesta. Yhdessä jaksossa; XXI 18 La tana nel deserto, Miki kuitenkin joutuu ottamaan lasillisen, todennäköisesti rommia, Windyn tervehtymisen johdosta. Windyn saama myrkky oli myös johtanut siihen, ettei hän voinut lainkaan juoda rommia, roolit menivät siis päälaelleen tuossa tarinassa. Windyn esikuva ulkomuodon puolesta hatunreuhkaa myöten löytyy juoposta postivaunukuskista Davesta elokuvassa Tall in the saddle (USA 1944), suomalainen nimi: Cowboy puhdistaa kaupungin. Salasso on hammaslääkäri ja joukon aivot; hän keksii yleensä juonet konnien päänmenoksi. Salasson esikuvia löytyy 30-40 lukujen lännenelokuvien joukosta lukuisia, juoppoja kauppamatkustajia tai lääkäreitä. Salasson kello esitetään Italiassa ilmestyneessä XVII/13 (Kundra il mago, 17.5.1959) seikkailussa. Kellon takana on nimikirjaimet J.K.
Kaikki
ovat loistavia ampujia, Miki kuitenkin joukon nopein ja tarkin. Windy
on myös melkoinen akrobaatti, noin vanhaksi mieheksi. Salasso ja
Windy ratkeavat usein ryyppäämään päiväkausiksi,
varsinkin päästyään linnakkeen suojiin, jonka
komentajana toimii eversti Brown, Susanin isä. Eversti Brownilla
on vaimokin, joskin häntä ei koskaan ole näytetty,
lähimmillään asiaa sivutaan ensimmäisen
seikkailun sivulla 11, kun äidillä on asiaa Susylle.
Linnakkeen muista rajapoliiseista useamman kerran on esiintynyt
Gennaro, Napolista kotoisin oleva veijari, joka manailee aina
Vesuviuksen kautta.
Susy pompottaa Mikiä aina seikkailujen välillä, josta sitten taas Windy ja Salasso muistavat Mikiä pilkata (Villi Länsi 24/7 Apassi Diablito).
Seikkailut ovat tyypillisesti lyhyempiä kuin Texissä ja usein peräkkäiset lyhyet juonet liittyvät toisiinsa, eivätkä aina katkea 32-sivuisen liuskan lopussa, kuten Texissä oli tapana, ainakin alkuaikojen tarinoissa. Seikkailujen kokonaispituudeksi on kuitenkin saatu melkein aina 21 tai 42 liuskalehteä, poikkeuksena seikkailu XXX, jossa oli vain 15 liuskaa. Italiassa on ilmestynyt ainakin 35 eri seikkailuksi luokiteltua tarinaa, yhteensä 34*21+15+117=846 liuskalehteä. Suomessa näistä on siis julkaistu noin 260, eli vähän yli kolmasosa.
Mikilläkin on vakiohevonen, Napoleon, joka usein on tärkeässä asemassa. Pari kertaa kääntäjä tosin on nimennyt Mikin hevosen Dynamiitiksi (joka siis oli Texin hevonen). Ajoittain Mikin hevonen ammutaan alta pois, mutta silloin on käytössä sattumalta jokin toinen hevonen, sama käytäntö kuin Texinkin aikaisemmissa seikkailuissa. Miki ja muut päähenkilöt eivät juuri vanhene aikojen saatossa, vaan pysyy aina noin parikymppisenä.
Seikkailujen aihepiirit ovat vähän samantapaisia kuin Texissäkin: Aluksi liikutaan Meksikon lähistöllä, sitten myös pohjoisessa estämässä venäläisten leviämistä etelään. Orjuutta vastustetaan ja intiaanien kanssa soditaan. Texiin verrattuna Miki on pehmeämpi otteissaan, vastustajat harvoin kuolevat ja useimmiten roistot vain riisutaan aseistaan ampumalla käteen tai revolveriin. Sitkeähenkisin vastustaja tuntuu olevan Magic Face, jota myös Tuhatkasvoiseksi mieheksi kutsutaan. Magic Face osaakin muuntautua uskomattoman moneen hahmoon, Windyksi ja Salassoksikin, jotka ovat aivan eri kaliberin ukkoja.
Kapteeni Mikin seikkailuja on julkaistu useassakin maassa, kuten Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa liuskoina 50-60 luvulla, Saksassakin, myös Jugoslaviassa. Alla esimerkkejä eri maiden Miki-sarjojen kansista.
.
Texin seikkailuista voit lukea lisää linkistä . Tex ilmestyi Italiassa alunperin liuskaformatissa (striscia) vuodesta 1948 vuoteen 1967. Texin seikkailuista on otettu Italiassa useita uusintapainoksia, kuten Albo de Oro, Tex Gigante, Tutto-Tex sarja ja Nuova Ristampa. Aikaisemmin (50 ja 60-luvulla julkaistiin myös"serie bianca" ja "serie rossa" painoksia, jossa viisi tai kuusi liuskalehteä oli sidottu yhteen paksummaksi. Alla on serie rossan numeron 150 kansi, jossa Tex selvittää Mormonikoplan arvoitusta. Italialaisten liuskalehtien ensipainoksista on erinomainen selvitys täällä. Liuskalehtien painatus lopetettiin varmaan Italiassa koska Gigante sarja sai sen kiinni seikkailuissa.
